Tänä vuonna on ollut vahvasti läsnä tunne siitä, että talvi olisi jäänyt välistä vallan tyystin. Helmikuuta myöten hangettomassa maisemassa kulkien, on ollut mielenkiintoista ajatella, miltä kevät tuntuu talven jälkeen, jota ei koskaan tullut.

Tänään kuitenkin aistin ihanaa kevään tuntua, kulkiessani Maurin kanssa Aulangolla, auringon luodessaan loistettaan jo hyvinkin lämmittävästi. Puissa pienet nuput jo keräävät voimia kurottautuakseen kukoistukseensa kesää kohden - ikivihreiden siinä sivussa saadessa säteistä uudenlaista kirkkautta.