Kesällä koko piha tuntuu kodilta. Suurelta avaralta kesäkodilta. jossa voi nähdä erilaisten kasvien valtaavan yhä kunnioitettavampaa korkeutta, havaita kotiin muuttaneen toinen toistaan erilaisempia kesäasukkeja perhosten, sammakoiden ja kimalaisten muodossa.
Piha muuntautuu keittiöksi, leikkipaikaksi, olohuoneeksi. Aurinkoisina päivinä paikkansa sen loisteessa ottavat niin kanit ahkerasti nousevia ruohonkorsia rouskuttaen, kuin lämmössä luita narskuttavat koiratkin.
Luonto on aina ollut äärettömän tärkeä osa elämääni ja olen vuosien saatossa havainnut, että sen merkitys muuttuu kokoajan suuremmaksi, mitä vanhemmaksi tulee. Sen läheisyys on kuin ilma jota hengitän.
Onkin aivan sanoinkuvailemattoman ihanaa ne hetket, kun pihalla ollessaan kuulee erilaisten lintujen laulavan metsässä, tai näkee pikkulintujen tekevän tontille pesää, myöhemmin kantaen sinne ruokaa kuoriutuneille poikasilleen. Huomaa isompien ja pienempien sammakoiden loikkivan pihamaalla ja laskeneen kutua altaisiin.
Kaunis, kukoistava kesäkoti.
