Elämänmakuista eläinelämää

Olen aina ollut hyvin eläinrakas, mutta koen sen muuttaneen muotoaan vuosien varrella - vahvempaan suuntaan. Siinä missä lapsena ja nuorena herkästi katsoi eläinrakkauttaan hieman sokeastikin omasta näkökulmastaan, nykyään sitä peilaa yhä enemmän eläinten näkökulmasta.

Siinä missä lapsena oli onnellinen siitä kun oli lemmikki, huomaakin nykyään aina miettivänsä lähtökohtaisesti sitä, onko lemmikki onnellinen ja pyrkii siihen kaikin keinoin - jokaisen lajin omia erityisiä vaatimuksia silmällä pitäen. Kun sitten on mielestään saavuttanut tämän, tuntee kyenneensä tarjoamaan lemmikille hyvät elinolot, tuntee olevasan erittäin onnellisessa asemassa, saadessaan katsella elämästä nauttivien, erilaisten eläinten elämää. Se tunne on jotain aivan ainutlaatuista.

Liian usein lemmikkejä hankitaan hetken mielijohteesta tiloihin joihin ne eivät sovellu - joissa ne sitten saattavat elää koko pienen elämänsä. Eläin herkästi mukautuu siihen koloseen mihin se perheessä on asetettu, eikä niin sanotusti pääse välttämättä koskaan puhkeamaan kukkaansa, siihen elämäniloon, mitä se pursuaisi paremmissa oloissa.

Eläimiä kun perheessä on, on niiden elämänlaadusta toki huolehdittava läpi vuoden, mutta kevät- ja kesäaika on mielestäni kyllä jotain aivan erityisen ihanaa! Kanit pääsivät muuttamaan jo huhtikuun puolella ulkotarhaansa, jossa ne nauttivat niille ominaisesta touhusta: kaivamisesta.

Olemme rakentaneet kanien ulkotarhan niin, että maan alla kulkee verkko, jotta kaivelu on mahdollista ja samalla turvallista, karkaamismahdollisuuden poistamiseksi. Siellä onkin jo tänä keväänä ehditty aloitella monta kuoppaa tonkimaan pupujen toimesta ja sekös ilostuttaa ♥

Kunhan nurmikko lähtee taas kevään edetessä kunnolla kasvamaan ulkotarhan edustalla, tulee päiviä jolloin kanit pääsevät jaloittelemaan (ja herkuttelemaan ruohoa) tarhastaan suoraan suureen aitaukseen nurmelle - valvovan silmän alla, ettei aidan alitse kaivauduta karkuteille... :)