Elämä hetkissä ja haaveissa

Aina toisinaan mietin sitä, kuinka pienistä asioista aito elämänilo loppuen lopuksi koostuu. Erityisesti viimeisimpien vuosien aikana olen sisäistänyt tämän toden teolla - hetkessä elämisen taidon ja kuinka aito onni siitä syntyy. Elämä ei ole "sitten kun", vaan elämä on tässä. Onni ei ole "sitten kun", onni on nyt, kun sen vain löytää - itsestään. Onnen löytäminen itsestään voi kuulostaa äkkiseltään joltain valmiiksi pureksitulta ja tyhjältä kliseeltä, mutta itse allekirjoitan sen paikkansapitävyyden.

Se, että elää tässä hetkessä ja arvostaa sitä, ei poissulje haaveita ja toiveita tulevasta. Haaveet ovat elämässä kantava voima, joissa voi aina halutessaan vierailla ja valita taipaleellaan polkuja, jotka vievät kenties aina hieman lähemmäs niitä. Mielestäni avainasemassa kuitenkin onkin se, kummassa loppuen lopuksi voimakkaammin elää: hetkessä vai haaveissaan.

Olen jo usean vuoden ajan kokenut, että tunnen jokaisena kuluvana päivänä onnellisemmaksi kuin koskaan ikinä ennen elämässäni. Syynä ei suinkaan ole se, että kaikki haaveeni olisivat käyneet toteen, olisin saanut kaiken sen mitä haluan saavuttaa tai että asiat soljuisivat kuin sadussa konsanaan. Näin ei suinkaan ole, monessa suhteessa jopa päinvastoin.

Vaan se mikä on merkityksellistä on se, että olen oivaltanut hetkessä elämisen taidon. Elämä tuntuu äärettömän rikastuttavalta, kun huomaa pysähtyvänsä ohikiitäviin hetkiin ja olemalla niissä oikeasti läsnä koko mielellään ja ruumiillaan.

Elämäni ei ole täydellistä, elämäni ei ole vaaleanpunaisilla pilvenhattaroilla tanssahtelua. Koen turhautumista, surua, pettymystä, riittämättömyyttä ja niin paljon muuta. Kuitenkin sen sijaan, että keskittäisin herkeämätöntä huomiotani kaikkiin vikoihin ja puutteisiin, joille en todellisuudessa voi tässä hetkessä mitään, hyväksyn niiden olemassaolon osana kokonaisuutta ja voin sitten keskittää huomioni asioihin, jotka tuovat iloa ja tyytyväisyyttä.

Mitä enemmän pieniä, mutta sitäkin merkitsevimpiä, asioita etsii, sen paremmin niitä myös ajan kanssa oppii huomaamattaankin havaitsemaan.